torstai 31. joulukuuta 2009

Kevättä rinnassa!


















Innostuin totaalisesti siitä Magnolia-haasteblogin mallista. Käytän sitä näköjään koko ajan korttien tekemisessä.
Tällä kertaa tuli tällainen kesäinen tuotos.

Osaisikohan joku neuvoa miten näiden leimasinkuvien värittämisessä kannattaisi kasvot värittää?
Käytän pääasiallisesti Promarker-tusseja ja kasvoissa käytän "Blush"-väriä.
Ongelmana on tussivärin leviäminen kasvojen alueella. Leimasinvärinä on musta Stazon, jonka ei pitäisi levitä, mutta kasvojen aluetta värittäessäni mm silmien kohdista leviää mustaa Stazonia.

Onko joku muu tussi parempaa? Kovasti olen kuullut Promarkereita kehuttavan ja itsekin olen ollut niihin tyytyväinen.

Ideoista ja vinkeistä olisin kovasti kiitollinen!

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Toinen kortti


















Kiitos Teille kaikille, jotka olette kommentoineet Magnolia-haasteblogiin lähettämääni korttia!

Myös blogisivuani lukeneiden määrä on huimasti lisääntynyt tämän osallistumiseni myötä.
Sain myönteisistä kommenteistanne runsaasti lisää itseluottamusta. Niinpä innostuin tekemään toisenkin kortin samalla kaavalla.
Nämä haasteet ovat siitä juuri niin kivoja kun usein innostuksesta huolimatta en keksi millään korttiin mallia.
Ja näistä haasteistahan niitä malleja löytyy!
Värit ja materiaalit vaan vaihtuvat. Kunhan perusasiat ovat hallinnassa, voi loputtomasti vaihdella värejä ja materiaaleja.
Korttien teko on kyllä tosi hauskaa!

tiistai 29. joulukuuta 2009

Magnolia-haaste

Aion ensimmäistä kertaa osallistua uuteen Magnolia-haasteblogiin tällä kortilla.


perjantai 18. joulukuuta 2009

Parempi päivä



















vaikka väsyttääkin turkasesti!
No mutta se ei haittaa, nukkumallahan siitä selviää :D

Perheemme traditioihin kuuluu Joulun alla käydä kuuntelemassa kamarikuoro Sympaatin Joululauluja Vanhassa kirkossa. Siellä tapaamme Pekan sisarusten perheitä ja tapahtuu lahjojen
vaihto. Huomenna on tämänkertainen tilaisuus.
Annamme kukin perhe toisillemme jonkun lahjan. Siis koko perheelle, ei onneksi enää kaikille perheenjäsenille!

Oon miettinyt pääni puhki mitä keksisin tällä kertaa.
Onneksi on kantapaikkani kauppakeskus Jumbon Sinelli ja siellä Sanna-ystäväni, jolta saa aina iloisen hymyn ja ystävällisen tervehdyksen.
Nyt päätin kysäistä häneltä ideoita lahjoihin ja hän ehdotti kuvassa näkyvää ikkunakoristetta.
Niinpä ostin tarvikkeet ja eilen illalla syntyi 3 tällaista ikkunaan ripustettavaa jouluista tekelettä.

Eli metallirenkaaseen on ommeltu tarlatanin tapaista "paperia" ja oksisto on tehty kimalleliimalla jota on nyt sitten sormet ja muuta paikat täynnä :D Linnut olen huovuttanut ja kiinnittänyt liimalla. Lumimarjat on ostettu valmiina ja liimattu kiinni. Isot tähdet ovat tarroja. Sinne tänne olen töpöttänyt lumirakeita kimalleliimalla.
Olen itse ihan tyytyväinen lopputuloksiin ja toivottavasti myös saajat ovat tyytyväisiä!

Kiitos siis Sannalle taas hyvästä vinkistä!

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Huono päivä


















Tänään on sellainen!
Menin eilen illalla poikkeuksellisen aikaisin n. 22.30 nukkumaan kun väsytti ja oli ollut rankka päivä.
Mutta nukkuminen oli tosi levotonta. Heräilin vähän väliä, närästi ja oli huono olo. Ihmettelin miksi moinen, enkä keksinyt muuta kuin punaviinin. En ole punaviinin ystävä mutta kun Pekka ystävällisesti tarjoili mulle lasillisen niin muutaman kulauksen sain juotua mutta koko ajan yltyi närästys ja nukkumaan mentyä oireet alkoivat toden teolla.
Jouduin monta kertaa käymään wc:ssä ja vasta aamulla aikaisin nukahdin kunnolla syvään uneen ja nukuinkin aina klo9.15 asti.
Mutta väsynyt olen edelleen. Nytkin silmät lurpahtelevat ja haukotuttaa.
Fibrokivut tuntuvat olevan "hereillä" ja pirteinä!
No, onneksi olen eläkkeellä ja saan nukkua melkein milloin vaan. Joten eiköhän se tästä.

Jostain kumman syystä viime aikoina on mielessä pyörinyt vähän väliä työpaikkakiusaaminen.
Välillä olen pystynyt sen unohtamaan mutta nyt taas kurjat ja katkerat ajatukset eivät jätä millään rauhaan!
Hesarissa olleet kirjoitukset koulukiusaamisesta ovat tietysti myös ylläpitäneet näitä omia muistoja.
Ensimmäistä kertaa oon lukenut yleisönosastokirjoituksista että nyt VIHDOINKIN ollaan kääntymässä sille kannalle, että kiusaajien loputon ymmärtäminen saisi loppua ja kiusaajan tulisi joutua edes jonkinlaiseen edesvastuuseen tekemisistään. Tähän astihan käytäntö on säännönmukaisesti ollut se, että kiusattu on joutunut muuttamaan koulua/työpaikkaa jotta kiusaaminen on loppunut. Näin olen minäkin joutunut tekemään molemmilla kerroilla kiusatuksi joutuessani!
No, jälkimmäisellä kerralla onneksi pääsin kokonaan pois eli eläkkeelle. Mistä SUURI ja LÄMMIN kiitos lääkärilleni, joka ryhtyin toimeen heti.
Tämän aamuisessa tv1:n lähetyksessä puhuttiin siitä, että kaikkein pahimpia ovat kiusaamista sivusta seuraavat, jotka eivät puutu asiaan!!
Samahan se on myös työpaikoilla. Vaikka selvästi nähdään, että joku porukasta kohtelee työkaveria ala-arvoisesti, ei uskalleta/haluta puuttua asiaan.
Kaikkein pahimpia minun mielestäni kuitenkin ovat opettajat/esimiehet, jotka kieltävät asian mielessään ja asettuvat kiusaajan puolelle syyttäen mielessään tai julkisesti kiusattua hankalaksi alaiseksi/oppilaaksi, joka ei vaan tule muiden kanssa toimeen!

Omassa tapauksessani kiusaajani sai manipuloitua esimieheni uskomaan kaiken mitä hän minusta valehteli. Hän esitti uskottavasti uhria ja minusta tehtiin jutun "roisto" joka kohtelee tätä toista osapuolta huonosti.

Kaikkein katkerin olen tälle esimiehelleni, joka unohti kaiken hyvän mitä lähes 20 vuoden aikana hänen alaisuudessaan olin saanut aikaiseksi ja oli valmis uskomaan minusta mitä tahansa pahaa mitä tämä narsistinen työkaverini hänelle kertoi!
Ja vaikka vaatimuksestani järjestettiin keskustelutilaisuus, oli vahinko jo tapahtunut. Minä en saanut esimieheltäni minkäänlaista tukea, vaan jäin täysin yksin samalla kun kiusaajani voitonriemuisena halasi esimiestä!!

Välillä suorastaan ihmettelen, että olen näinkin täysjärkisenä k.o. jupakasta selvinnyt vaikka sen ansiosta sain tämän fibromyalgian kovine kipuineen ja vakavan masennuksen.

Mikäli tästä koko jutusta on seurannut mitään hyvää, olkoon se vaikka se, että viihdyn nykyään yksin ja omassa seurassani. Onneksi saan myös olla tekemisissä ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden suhteen minun ei tarvitse koskaan pelätä, että he minua loukkaisivat!
Ehkä elämänpiiri tästä syystä kapenee, mutta se on kuitenkin pieni paha kaiken muun rinnalla.

Jos tätä kirjoitustani sattuu lukemaan nyt joku sellainen henkilö jota kiusataan annan hänelle seuraavan neuvon: Älä anna periksi, pidä pintasi ja vaadi, että kiusaaminen loppuu heti!
Muista, että SINÄ EI OLE TÄHÄN SYYLLINEN vaan syy on kiusaajan AINA!
Sinulla on oikeus työrauhaan ja siihen että Sinua kohdellaan asiallisesti!

Jos lukijana on sellainen, jonka työpaikalla kiusataan jotain muuta, PUUTU ASIAAN!
Kerro kiusaajalle, että hänen toimintaansa ei hyväksytä.
Ja muista että teet sen KAIKKIEN, myös KIUSATUN KUULLEN jolloin ehkä/toivottavasti hän tuntee ettei ole yksin ja kiusaaja huomaa, että hän puolestaan ON YKSIN!

No niin, nyt kutsuu päiväuni. Toivottavasti herätessäni on parempi olo niin mielessä kuin kropassa!

tiistai 15. joulukuuta 2009

Oopperaa ja kortteja

Kävimme eilen ystävien kanssa katsomassa ja varsinkin kuuntelemassa Kansallisoopperan Rusalka-oopperaa.
Upea esitys!
Ohjaus ja muukin näyttämöllepano olivat melko kirjavia tasoltaan. Toiset upeita ja toiset vähemmän. Täydet pisteet Rusalkalle ja muille merenneidoille, jotka joutuivat taiteilemaan varmasti hankalien pyrstöpukujensa kanssa!
Rusalkana lauloi venäläinen sopraano, nimeä en muista, ja hänellä oli upea ääni!
Prinssillä oli myös upea ääni, mutta muu esiintyminen oli heikkoa.
Roolivaatteena koko esityksen ajan oli ylisuuri kamala puvuntakki, kulahtaneet housut ja jaloissa kamalat valkoiset kengät (spittareiksi niitä slangissa kutsutaan).
Pituudellensahan hän ei tietenkään mitään voi, mutta jotenkin oli sangen epäuskottavaa, että 2 upeaa naista muka rakastuisi päätä lyhyempään ja mahdollisismman vähän karismaattiseen mieheen.
No....mutta lauluhan oli kuitenkin tärkeintä ja se häneltä sujui mallikkaasti!




















Olen tänään vielä tehnyt muutamia joulukortteja lisää ja kohta aion viedä ne postiin.
Ohessa kuvat parista tämän päivän tuotoksesta.
Tilasin Crafticasta nämä Magnolia-leimasimet. Tykästyin kovasti.
Perhostyttö-kortissa olen ensimmäistä kertaa kokeillut Flower Soft-hiutaleita (vai miksi niitä nyt pitäsikään kutsua) Eli tyttö istuu lumihangessa, joka on niistä tehty. Toivottavasti ne näkyvät kuvassa!



sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Itsenäisyyspäivää

olemme viettäneet levon merkeissä, vihdoinkin!
On ollut mukavaa vaan olla ja levätä ja nauttia rauhasta.

En osaa kuitenkaan ihan vaan olla, joten pari korttiakin tuli tehtyä.


































Kävin eilen Hesassa ja Akateemisen kirjakaupan lehtiosastolta löysin aivan mahtavan Magnolia INK- lehden. Se on täynnä toinen toistaan upeampia kortteja, lähinnä tietysti joulu- sellaisia.
Mutta niitähän voi muunnella loputtomiin.
Mua on jo pitempään vaivannut ideapula. Istun työpöytäni ääreen ja ryhdyn tekemään kortteja ja siihen ryhtymiseen se sitten jääkin. Jotenkin pää on ihan tyhjä eivätkä ideat riitä korteiksi asti. Mutta tästä lehdestä saan loputtomasti ideoita värityksestä, kuvioista, sommittelusta ym.

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja pitäisi kiireesti keksiä jotain kivaa sukulaisten "joulusukkaan".
Perinteisesti olen tehnyt jonkin jouluisen koristeen tai useampia kullekin perheelle. Katsotaan mitähän sitä tällä kertaa keksisi.